2.2.1999

Kanne Jyväskylän käräjäoikeudessa

B lausui Osuuspankkien Keskuspankki Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli yhdessä A:n kanssa avioliitossa ollessaan omistanut Tervasalo-nimisen tilan RN:o 1:178 Hankasalmen kunnan Väärälän kylässä, jolla sijaitsi perheen asuntona käytetty omakotitalo. A ja B olivat vuosina 1986 -1989 kolmella eri yleispanttaussitoumuksella pantanneet tilaan kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja pääomaltaan yhteensä 800 000 markan määrästä Keski-Suomen Säästöpankille vakuudeksi omista ja A:n omistamien yritysten sitoumuksista. Yleispanttaussitoumusten vakioehdon mukaan haltijavelkakirjat oli luovutettu pankille vakuudeksi jokaisesta sitoumuksesta ja pankin muusta saamisesta, joista velalliset A tai B, Hankasalmen Jätehuolto A tai LVI-Joka Oy yksin tai yhdessä toisen velallisen tai muun henkilön kanssa pankille vastasi tai myöhemmin tuli vastaamaan.

Yleispanttaussitoumusten antamisen jälkeen pankki oli vuonna 1989 myöntänyt A:n puoliksi omistamalle, vastaperustetulle TT-Perustus Oy -nimiselle yhtiölle 500 000 markan valuuttaluoton. Tuon luoton vakuudeksi A sekä yhtiön toinen omistaja olivat antaneet omavelkaiset takaussitoumukset.

A ja B olivat 12.6.1990 panneet vireille avioerohakemuksen. Puolisoiden välillä 12.7.1990 tehdyssä osituksessa tila oli siirtynyt yksin B:n omistukseen ja hän oli saanut tilaan lainhuudon 5.11.1990.

Keski-Suomen Osuuspankista oli sittemmin tullut Keski-Suomen Säästöpankin seuraajapankki. Edellä mainittu TT-Perustus Oy:n valuuttaluotto oli siirtynyt Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n saatavaksi. Osuuspankkien Keskuspankki Oy oli irtisanonut valuuttaluoton vuonna 1995 velalliseen ja takaajiin nähden. Saatava pääomaltaan 364 717,52 markan määräisenä viivästyskorkoineen oli lainvoimaisen suoritustuomion perusteella täytäntöönpantavana.

B vaati ensisijaisesti vahvistettavaksi, että Tervasalon tilaan kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja ei ollut pantattu A:n TT-Perustus Oy:n valuuttaluotolle antaman takauksen vakuudeksi, koska hän ei ollut mieltänyt yleispanttausten vakioehdosta seuraavan, että panttaukset voisivat tulla muun kuin panttauksia annettaessa tiedossa olleen yrityksen saaman luoton vakuudeksi.

Toissijaisesti B vaati, että hänen antamiensa yleispanttaussitoumusten sisältämä vakioehto oli julistettava pätemättömäksi sikäli kuin vakioehdot koskivat A:n antamaa takausta TT-Perustus Oy:lle myönnetyn valuuttaluoton vakuudeksi, koska vakioehto oli yllättävä ja johti kohtuuttomuuteen. B on lisäksi viitannut siihen, että kysymyksessä olivat koko kiinteistöön pantatut haltijavelkakirjat, joiden panttaamisessa ei oikeudellisesti voinut olla kysymys kiinteistön määräosan (esim. 1/2) panttausvastuusta.

Käräjäoikeuden tuomio 23.5.1996

Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n vastustettua kannetta käräjäoikeus katsoi, että yleispanttaussitoumusten vakiolausekkeiden sanamuodoista oli pääteltävissä, että kiinteistöön kiinnitetyt haltijavelkakirjat olivat A:n sitoutuessa takausvastuuseen myös tällä tavoin tulleet yleispanttauksen perusteella valuuttaluoton välilliseksi vakuudeksi. Ratkaisevaa asiassa oli kuitenkin se, mitä panttauksia tehtäessä ja valuuttaluottoa otettaessa oli sovittu ja tarkoitettu.

B:n mukaan yleispanttauksia oli tehty aluksi A:n ja B:n talon rakennusaikaiseksi vakuudeksi sekä sitten A:n liiketoiminnan rahoittamiseksi yleispanttauksissa mainittujen yritysten osalta. 21.1.1988 päivätystä luottolaskelmasta oli ilmennyt, että A:n ja B:n henkilökohtaisten luottojen määrä oli ollut vähäinen, joten panttivastuu oli kohdistunut lähinnä liiketoiminnan luottoihin.

TT-Perustus Oy:n ottaman valuuttaluoton luottoneuvottelua koskevista asiakirjoista oli pääteltävissä, että A oli tarkoittanut sitoutua vastuuseen valuuttaluotosta myös kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen osalta. Kun kiinnityksiä ei ollut pantattu suoraan TT-Perustus Oy:n valuuttalainan vakuudeksi, oli katsottava tarkoituksen olleen, että kiinnitykset olivat A:n takauksen vakuutena. Tätä tuki myös todistajana kuullun pankinjohtajan antama lausunto.

Muiden A:n hallitsemien yhtiöiden kuin TT-Perustus Oy:n luototuksen osalta panttivastuu oli toteutunut siten, että yhtiöt oli erikseen mainittu vastuullisina panttaussitoumuksissa. TT-Perustus Oy:tä ei ollut mainittu viimeisessä, yhtiön perustamisen jälkeen 24.10.1989 tehdyssä panttaussitoumuksessa. Valuuttaluotto oli myönnetty yleispantin antamisen jälkeen 18.12.1989. Tämä oli ilmeisesti ollut omiaan antamaan B:lle vaikutelman, että panttivastuu yleispanttauksessa 24.10.1989 kuten aikaisemminkin oli kohdistunut vain panttaussitoumuksissa lueteltujen yhtiöiden aiheuttamiin vastuisiin. Sen vuoksi ja kun todistajanlausunnot eivät osoittaneet valuuttaluoton aiheuttamasta panttivastuusta sovitun tai edes neuvotellun B:n kanssa, panttaussitoumusten vakioehdoista johtuva kiinnitysvastuu oli ollut hänelle yllättävä ja ankara, eikä se tältä osin sitonut häntä. Kun pankin olisi tullut erikseen sopia B:n kanssa takauksen ulottumisesta hänen osuuteensa kiinnitetystä kiinteistöstä, kysymyksessä olevat haltijavelkakirjat eivät hänen osaltaan olleet välillisestikään valuuttaluoton vakuutena.

Sen sijaan siitä, että panttaukset eivät sitoneet B:tä, ei seurannut, ettei pankin ja A:n välillä olisi syntynyt pätevää panttaussopimusta, vaan viimeksi mainitun oli selvitetty sitoutuneen siihen, että kiinnitykset hänen osaltaan olivat valuuttaluoton takausvastuun vakuutena.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus hyläten kanteen enemmälti julisti B:n 18.4.1986, 29.4.1988 ja 24.10.1989 antamien yleispanttaussitoumusten sisältämät vakioehdot pätemättömiksi hänen panttauksia tehtäessä Tervasalon tilasta omistamansa osuuden osalta sikäli kuin vakioehdot koskivat A:n antamaa takausta TT-Perustus Oy:lle myönnetyn valuuttaluoton vakuudeksi.

Vaasan hovioikeuden tuomio 17.9.1997

B ja Osuuspankkien Keskuspankki Oy valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja totesi lisäperusteluina seuraavaa:

"B:llä ja A:lla on ollut yhteinen lainhuuto Tervasalon tilaan RN:o 1:178. Avioliittolain soveltamisalaan kuuluvissa avioliitoissa puolisoiden avioliiton aikana hankkiman omaisuuden on katsottava kuuluvan heille yhteisesti yhtäläisin oikeuksin, jollei muuta näytetä. Oikeuskäytännössä on tällaisen yhteisomistuksen tulkittu tarkoittavan murto-osaista yhteisomistusta ja lähtökohtana on omaisuuden jakautuminen puoliksi kummallekin. Tässä jutussa ei ole tullut esiin mitään sellaista, että puolisoiden omistussuhteita olisi arvioitava toisin. B ja A ovat siten kumpikin omistaneet puolet kyseisestä tilasta.

Aviopuolisoiden välillä vallitsee avioliitossa omaisuuden erillisyyden periaate ja puoliso voi tietyin rajoituksin määrätä omasta omaisuudestaan vapaasti. Vuoden 1988 alusta voimaan tulleen avioliittolain 38 §:n muutoksen mukaan velkakiinnityksen vahvistamiseen tai omaisuuden antamiseen pantiksi ei tarvita toisen puolison suostumusta, vaikka kyse olisi perheen yhteisenä asuntona käytetystä kiinteistöstä.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin siltä osin kuin A:n on selvitetty sitoutuneen siihen, että käräjäoikeuden tuomiossa mainitut kiinnitykset hänen osaltaan ovat valuuttalainan takausvastuun vakuutena. Ottaen huomioon edellä mainittu puolisoiden omaisuuden erillisyys ja se, että puolisolla on oikeus pantata omistamaansa puolisoiden yhteisenä kotina käyttämää kiinteää yhteistä omaisuutta ilman toisen puolison suostumusta, hovioikeus katsoo, että A on voinut pätevästi pantata omistamansa osuuden puheena olevasta kiinteistöstä.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin siltä osin kuin kysymys on panttaussitoumusten vakioehtojen pätevyydestä B:n osalta."

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

B ja A ovat omistaneet Tervasalon tilan RN:o 1:178 yhdessä. Lainhuuto on myönnetty heille yhteisesti. A:n ja B:n yhdessä allekirjoittamien haltijavelkakirjojen vakuudeksi on tilaan vahvistettu useita kiinnityksiä. Kiinnitykset on vahvistettu koko tilaan. A ja B ovat yhdessä 18.4.1986, 29.4.1988 ja 24.10.1989 antamillaan yleispanttaussitoumuksilla pantanneet kiinnitetyt haltijavelkakirjat Keski-Suomen Säästöpankille vakuudeksi heidän omista ja A:n eräiden yritysten sitoumuksista.

B:n antamien edellä kerrottujen yleispanttaussitoumusten sisältämät vakioehdot on hovioikeuden tässä asiassa antamalla tuomiolla julistettu pätemättömiksi hänen omistamansa tilaosuuden osalta sikäli kuin vakioehdot olivat koskeneet A:n antamaa takausta TT-Perustus Oy:lle myönnetyn valuuttaluoton vakuudeksi. Kun B:n tilaosuus ei ole hänen suorittamiensa yleispanttausten perusteella tullut panttivastuuseen mainitun valuuttaluoton osalta, on kysymys siitä, onko valuuttaluoton vakuudeksi voimassa panttioikeus myöskään A:n panttaushetkellä omistamaan tilaosuuteen.

Kiinnitykset, joista nyt on kysymys, on vahvistettu koko tilaan eikä erikseen puolisoiden omistamiin tilaosuuksiin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (KKO 1986 II 158 ja KKO 1987:12) osaomistaja ei voi koko tilaan kiinnitetyn haltijavelkakirjan perusteella pantata edes omaa osuuttaan tilasta. Tällainen panttaus on kokonaan pätemätön. Näin ollen, jos koko tilaan kiinnitetyn haltijavelkakirjan panttaus yhden osaomistajan osalta on pätemätön, se ei johda panttivastuun jakautumiseen omistusosuuksittain, vaan panttausta on koko tilan osalta pidettävä pätemättömänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B:n ja A:nn 18.4.1986, 29.4.1988 ja 24.10.1989 antamiin yleispanttaussitoumuksiin perustuva panttaus julistetaan pätemättömäksi koko tilan Tervasalo RN:o 1:178, Hankasalmi, Väärälä, osalta sikäli kuin se koskee A:n antamaa omavelkaista takaussitoumusta TT-Perustus Oy:lle myönnetyn valuuttaluoton vakuudeksi.